Jo joitakin vuosia on puhuttu kissakriisistä ja vuosittain hylättävien kissojen suuresta määrästä Suomessa. Iso osa ympäri maata toimivista eläinsuojeluyhdistyksistä on painottanut toimintaansa kissojen hyväksi, mutta siltikään kissakriisi ei ota taittuakseen. Missä syy piilee? Tietoisuutta kissakriisistä pyrkivät lisäämään ensisijaisesti eläinsuojeluyhdistukset ja muut rescuetahot. Yhdistysten näkyvyys on pitkälti sosiaalisen median ja ylipäätään internetin varassa. Kaikilla kansalaisilla ei ole somessa käyttäjäprofiileja, mikä luonnollisesti rajaa osan ihmisistä somen levittämän tiedon ulkopuolelle. Iso osa yhdistysten seuraajista jakaa jo saman mielipiteen ja agendan. Ihmiset, jotka tykkäävät eläinsuojeluyhdistysten Facebook-sivuista, ovat jo valmiiksi tietoisia – ainakin osin – muun muassa kissapopulaatioiden ongelmista. Tästä syystä haluaisin itse saada aihetta läpikäytäväksi esimerkiksi työpaikkojen kahvipöytiin ja ajankohtaisiin keskusteluihin somen ulkopuolelle, hyvässä…

Kissan arvo on puhuttanut paljon ja moni on edelleen vanhojen mielipiteidensä vanki, sillä ”aina ennenkin” ovat kissat hengailleet haja-asutusalueilla ulkona, lähinnä ulkovarastoissa ja menneisyyden maatiloilla navetoissa.  Me ihmiset olemme sillä tavalla hassu laji, että emme tahdo muuttaa vanhoja tapojamme, vaikka hyviä uusia olisikin tarjolla. Olemme mukavuudenhaluisia ja karsastamme muutosta. Jos aina on toimittu samalla tavalla, miksi sitä tulisi muuttaa?  ”Aina ennenkin” ovat kissat hengailleet haja-asutusalueilla ulkona, lähinnä ulkovarastoissa ja menneisyyden maatiloilla navetoissa. Viimeisen sadan vuoden aikana maailma ja sitä myöten elämämme on muuttunut radikaalisti. Lääketiede, ihmisoikeudet ja teknologia ovat ottaneet jättiläismäisiä askeleita eteenpäin. Usein me ihmiset jäämme jälkeen ja tarkoituksella vastustamme muutosta. Joskus kyseenalaistaminen onkin tarpeen, mutta joskus se tuntuu…

Olo on lämmin. Kierin ja kellun, oikaisen jalkaa ja osun sillä johonkin. Korvissani kaikuu tasainen ääni, tum, tum, tum. Välillä ääni kiihtyy, välillä hidastuu, mutta se kuuluu aina. Nukahdan siihen yhä uudelleen. Liikun ja vellon, ääni korvissani on kiihtynyt. Jotain on tapahtumassa, mutten tiedä mitä. Yhtäkkiä on kylmää, tai ainakin paljon kylmempää kuin aiemmin minua ympäröineessä maailmassa. On pilkkopimeää. Jokin lämmin ja pörröinen ympäröi minua, ja lämpö alkaa palata. Karhea kieli nuolee päälakeani ja vaistomaisesti alan etsiä ravintoa. Vieressäni tunnen liikkeitä ja lähelle päästyäni kuulen saman tutun äänen; tum, tum, tum. Karhea kieli nuolee päälakeani ja vaistomaisesti alan etsiä ravintoa. Kylmyys ympärillä on läsnä, ja yritän parhaani mukaan ryömiä ja…

Syyskuussa 2019 meille tuli pyyntö pienen kissaperheen loukutuksesta Lokalahdella. Vakka-Suomen eläinsuojeluyhdistys oli järjestänyt kissoille paikkoja ja pyysi meitä apuun loukutuksen osalta. Projektin edetessä huomattiin, että kissoja on enemmän kuin oli paikkoja varattu. Viimeinen, Jaska, oli ”ylimääräinen” jolle ei ollut paikkaa lähiyhdistyksillä. MirriRecue tarjoutui antamaan paikan tälle pojalle. Näin alkoi Jaskan matka kohti uutta elämää. Ennen hätämajoitukseen siirtoa, Jaska vietiin lääkäriin terveystarkastukseen ja kastrtointiin. Samalla annettiin rokotus, Jaska sirutettiin ja otettin FIV/Felv testi. Lääkäristä tuli ikävä soitto; pikatesti näytti FIV:in osalta positiivista. Lääkäri totesi pojan muuten terveeksi ja vielä aika nuoreksikin (3-5 vuotta), joten yhdistys teki päätöksen, että Jaskan elämä jatkuu FIV:stä huolimatta. Hätämajoituksessa alkoi tulla selville, että toisessa silmässä on…