Jaskan tarina

Syyskuussa 2019 meille tuli pyyntö pienen kissaperheen loukutuksesta Lokalahdella. Vakka-Suomen eläinsuojeluyhdistys oli järjestänyt kissoille paikkoja ja pyysi meitä apuun loukutuksen osalta. Projektin edetessä huomattiin, että kissoja on enemmän kuin oli paikkoja varattu. Viimeinen, Jaska, oli ”ylimääräinen” jolle ei ollut paikkaa lähiyhdistyksillä. MirriRecue tarjoutui antamaan paikan tälle pojalle. Näin alkoi Jaskan matka kohti uutta elämää.

Ennen hätämajoitukseen siirtoa, Jaska vietiin lääkäriin terveystarkastukseen ja kastrtointiin. Samalla annettiin rokotus, Jaska sirutettiin ja otettin FIV/Felv testi. Lääkäristä tuli ikävä soitto; pikatesti näytti FIV:in osalta positiivista. Lääkäri totesi pojan muuten terveeksi ja vielä aika nuoreksikin (3-5 vuotta), joten yhdistys teki päätöksen, että Jaskan elämä jatkuu FIV:stä huolimatta.

Hätämajoituksessa alkoi tulla selville, että toisessa silmässä on jotain vikaa. Jaska joutui takaisin lääkäriin. Silmä tutkittiin ja siitä löytyi haava. Jaskalle aloitettiin antibiootti suun kautta, koska aralle kissalle silmätippojen antaminen ilman kissan stressaamista on mahdotonta ja FIV postiviiselle kova stressi itsessään on riski.

Aika nopeasti kuitenkin kävi ilmi, että antibiootti ei tehoa. Oli tehtävä päätös, joko aloitetaan tipat stressistä huolimatta tai päädytään eutanasiaan. Emme halunneet luovuttaa, joten Jaska siirrettiin häkkihoitoon. Jaska sopeutui ja antoi hoitaa silmää ilman turhautumista. Koko tänä aikana Jaska söi hyvin, kävi laatikolla ja vaikutti ihan superkärsivälliseltä kissalta. Istuin yhteensä tuntikausia Jaskan vieressä ja juttelin, soitin youtubesta ”cat relaxing music” soittolistaa ja silittelin.

Silmä ei tuntunut paranevan ja epätoivo alkoi iskeä. Päätimme viedä Jaskan silmiin erikoistuneelle lääkärille. Lääkärikäynnin aikana Jaskalle asennettiin piilolinssi ja tippojen antamista jatkettiin. Tässä vaiheessa Jaska siirrettiin omaan huoneeseen pois häkkihoidosta. En nähnyt sille tarvetta, koska hoito onnistui muutenkin hyvin. Ensi alkuun tippoja piti antaa puolen tunnin välein. Koko elämäni pyöri tuona aikana Jaskan silmän ympärillä. Kun tajusin, että tämäkään hoito ei auta, itkin ja mietin vain, että miksi tätä kissaparkaa näin koetellaan. Kissaa, joka niin kärsivällisesti ottaa kaiken vastaan ja kehrää silityksistä, vaikka silmässä täytyi olla kova kipu.

Olimme jälleen rankan päätöksen äärellä. Lähdetäänkö silmää poistamaan vai päädytäänkö päästämään Jaska kivuistaan. Monen muun kissan kohdalla olisimme ehkä päättäneet toisin, mutta Jaska oli osoittanut niin kovaa taistelutahtoa, että emme voineet luovuttaa. Päädyimme silmän poistoon.

Jaska oli sairaalassa kaksi vuorokautta tehohoidossa. Tuona aikana en paljon nukkunut. Koko ajan odotin soittoa peläten, ettei Jaska selviäkään. Mutta tämä poikahan ei periksi anna. Huolimatta lääkärien varoittelusta, Jaska taisteli läpi operaation ja pääsi lopulta kotiin.

Silmän poiston jälkeen alkoi haavan hoito. Haava vuoti ja sitä piti liotella suolaliuoksen kanssa useita kertoja päivässä. Tämänkin Jaska otti kärsivällisesti vastaan. Välillä hän vain nojasi jalkaa vasten ja kehräsi. Pelkäsin koko ajan, että tulee joku takapakki, mutta ei, taistelu jatkui yhtä hienosti kuin siihenkin asti.

Tikkien poistossa lääkäri oli tyytyväinen näkemäänsä. Haava oli lähtenyt hyvin paranemaan. Tikit poistettiin ja haavan hoito puhdistamisella jatkui.

Jaska alkoi pikkuhiljaa liikkua myös läsnä ollessa. Siihen asti ruuat vain hävisivät ruokakipoista ja laatikkoon ilmestyi jätöksiä. Emme nähneet hänen liikkuvan ollenkaan. Pikkuhiljaa pienin askelin alkoi sairauden takaa löytyä kissa. Kissa, joka alkoi ensin ottaa huteria askeleita ja sitten pikkuhiljaa kiinnostua leluista.

Jaskaa oli muutaman kuukauden aikana kiusattu lääkärireissuilla, lääkkeillä, kaulurilla ja sulkemisella pieneen tilaan, mutta se ei Jaskan taistelutahtoa vienyt. Jaska ei alkanut myöskään suhtautua ihmiseen epäluuloisesti, ei pistänyt vastaan, ei purrut tai kynsinyt. Jaska oli kiitollinen jokaisesta hoidosta, silityksestä ja juttuhetkestä. Kehräsi ja nuolaisi kiitokseksi.

Silmän hoidon keskellä Jaskasta otettiin verikoe FIV:n tuloksen varmistamiseksi. Näytteitä jouduttiin ottamaan kaksi eikä kummastakaan laboratorio saanut tulosta. Näyte oli lähetetty Saksaan asti, mutta kukaan ei osaa varmaksi sanoa onko Jaskalla FIV vai ei. Tämän joudumme nyt ainakin toistaiseksi hyväksymään. Jaskaa hoidetaan kuin FIV positiivista, mutta häntä ei voi yhdistää FIV positiivisten kissojen kanssa, eikä myöskään FIV negatiivisten kissojen kanssa.

Kaiken sairastamisen takaa löytyi leikkisä kissa, joka rakastaa leikkimistä, herkkuja ja juttelua. Jaska tulee aina ovelle vastaan, juttelee äänekkäästi ja haluaa seurustella. Leikkiminen niin yksin kuin ihmisen kanssa on lempipuuhaa. Jaska on onnellisempi kuin moni muu kissa, huolimatta tai ehkä juurikin rankan tarinansa vuoksi.

Kaiken tämän vuoksi yhdistys on päättänyt pitää Jaskasta huolta koko sen loppuelämän ajan. Jaskalle löytyi kummikoti, joka huolehtii, että Jaskalla on kaikki hyvin ja kertoo kuulumisia. Kaikissa terveyteen ja hoitoon liittyvissä asioissa yhdistys on vahvasti mukana ja tukee kummikotia koko Jaskan elämän ajan.

Jaskan tarina jatkuu onnellisin askelin. Jaska on kissa, joka on minulle opettanut, että elämässä ei parane antaa periksi.

Tiina Pirppu