Pelastustarinoita

Matkan varrelle mahtuu monenlaisia tarinoita. Pelastaminen ei aina ole pelkkää iloa, vaan usein joudumme näkemään kohtaloita, joiden vuoksi kyyneleet nousevat silmiin ja yöunet jäävät vähälle. Silti, niin monen kissan elämä on jo saanut jatkua ilman sairauksia, nälkää ja kylmää, että tämä työ on tekemisen arvoista. Näitä parempia pelastustarinoita jaamme tällä sivulla, jotta kaikki seuraajamme näkisivät miksi tätä työtä jatketaan sinnikkäästi huolimatta siitä, että kaikkia ei voida pelastaa.

Kalannin populaatio 2020

Alkuvuodesta 2020 aloitimme loukutukset Kalannin keskustan tuntumassa. Kalannin populaatio oli monilla tiedossa ja siitä oli puhuttu jo vuosia. Osa kissoista oli jäänyt auton alle, joka oli työllistänyt mm. paikallista eläinlääkäriasemaa.

Ensimmäiset kissat saatiin nopeasti kiinni, mutta kaiken kaikkiaan loukutusta jouduttiin jatkamaan viikkoja. Mukana projektissa oli useita henkilöitä varsinaisessa loukutuksessa, tiedotteiden jakamisessa ja kissojen kuljettamisessa.

Kissoja saatiin kiinni lopulta 12, joista peräti 8 oli tyttöjä. Olimme juuri ajoissa ennen kuin kissojen määrä olisi moninkertaistunut.

Populaatio Lokalahti 2019

Alkusyksystä 2019 saimme Vakka-Suomen Eläinsuojeluyhdistykseltä avunpyynnön Lokalahdella sijaitsevien kissojen loukutuksessa. Ilmoitusvaiheessa oli tiedossa, että kissoja olisi kolme, kaksi pentua ja näiden emo. Paikan päällä yhtään kissaa ei havaittu, joten ruokintapaikalle asennettiin kamera. Kameran kuvien perusteella oletettiin kissoja olevan juurikin tuo kolme tai mahdollisesti neljä.

Loukutus tuotti nopeasti tulosta ja ensimmäiset kissat saatiin kiinni ensimmäisenä loukutuspäivänä. Matkan varrella selvisi, että kissoja on enemmän, joten loukutusta päätettiin jatkaa senkin jälkeen kun alkuperäinen kissaluku oli täynnä. Paikalta loukutettiin lopulta kolme pentua, tiine emo sekä kaksi kollikissaa. Näistä kissoista tiine emo meni Turun Eläinsuojeluyhdistykselle, pennut ja yksi kollikissa meni Vakka-Suomen Eläinsuojeluyhdistykselle ja viimeinen loukkuun mennyt, Jaska, jäi MirriRescuelle.

Pentue ilman emoa Pyhämaassa 2019

Heinäkuussa 2019 meille tuli puhelu pentueesta, joka oli löytynyt ilmoittajan tallista. Paikalle lähdettiin viemään loukkua, tarkoituksena aloittaa ruokinta loukkuun ja näin totuttaa emo siihen. Pennut olivat liian pieniä loukutettaviksi, joten oli selvää, että meidän on saatava emo ensin kiinni.

Paikan päällä selvisi, että emo ei ollut käynyt ruokkimassa pentujaan eikä syömässä annettua ruokaa. Oli hyvin todennäköistä, että emolle oli sattunut jotain. Pennut, Viu, Myy ja Lala, olivat niin pieniä ja selvästi nälissään itkivät, että ei jäänyt vaihtoehtoa kuin ottaa pennut mukaan. Pennut matkasivat ensin sijaiskotiin, jossa aloitettiin pulloruokinta. Samalla käynnistettiin sijaisemon haku.

Sijaisemoja olikin ehdokkaina jo kaksi, kun pennut pakattiin autoon. Ensin matkattiin Epooseen toisen sijaisemoehdokkaan luokse. Tämä emo ei kuitenkaan hyväksynyt pentuja, joten jatkoimme matkaa toisen sijaisemon luokse Karkkilaan. Sieltä löytyi hoivaava emo, joka otti myös kolme uutta tulokasta hyvin vastaan. Näin Viun, Myyn ja Lalan elämä sai jatkua emon ja viiden sisaruksen kanssa.

Pentue autotallissa Kalanti 2019

Kesä on pentujen luvattua aikaa. Ilmoituksia ihmisten autotalleihin, navettoihin, talojen sokkeleihin jne. ilmestyvistä pentueista satelee, jos ei päivittäin, niin ainakin useampia viikossa.

Yksi tällainen kissaperhe löytyi autotallista. Meille soitti tontin omistaja ja kysyi neuvoa, että mitä kissoille tehdään. Ohjeistimme aloittamaan ruokinnan ja pyysimme rauhoittamaan autotallin ettei emo lähde siirtämään pentuja pois. Veimme loukun paikan päälle ja ruokinta aloitettiin ensin loukun vieressä ja loukun sisällä siten, ettei loukku ollut virityksessä. Paikalle asennettiin myös kamera kuvaamaan. Autotallissa käytiin myös ”pentukuiskaamassa” toiveena saada pennut kiinni ilman loukkua. Tämä ei tuottanut tulosta, joten päätimme virittää loukun valvotusti. Asensimme kameran kuvaamaan loukulle, jotta pääsimme näkemään mitä loukulla tapahtuu. Paikan päällä oltiin aamuvarhaisella ja useampi tunti seurattiin loukun lähistöllä.

Saimme hiukan tuurilla loukkuun pennut ensimmäisenä ja heti samana päivänä emon. Alunperin pentueessa oli 4 pentua, mutta kahden tarina ei päättynyt hyvin. Epäselväksi jäi, mihin nuo pennut hävisivät jo ennen loukutuksen aloitusta.
Emo Ilsa, sekä pennut Ilona ja Milan jatkoivat yhdistyksen sijaiskotiin.

Haluamme kannustaa ihmisiä tekemään ilmoituksen tontilleen ilmestyvästä pentueesta heti, ennen kuin kissoja tulee enemmän. Kissat ovat tehokkaita lisääntymään, joten tällainen kolmen kissan porukka kasvaa vuodessa yli kymmenen kissan populaatioksi ellei asiaan puututa.

”Rotupopulaatio” Uusikaupunki 2019

Kesällä 2019 saimme ilmoituksen populaatiosta, joka oli hakeutunut ihmisen asuinrakennuksen lähistölle. Vasta alkusyksystä pääsimme tekemään alkukartoitusta. Hämmästyksemme oli suuri, kun näimme kissat. Nämä eivät olleet tyypillisiä maatiaiskissoja vaan selvästi lähtöisin rotukissasta. Nimesimme populaation ”rotupopulaatioksi”. Yhdistyksellä ei ollut vapaita paikkoja kissoille ja koska joukossa oli pieniä sairaan oloisia pentuja, emme voineet odottaa. Turun Eläinsuojeluyhdistys tuli projektiin mukaan ja otti lopulta kaikki kissat, joita oli 4 pentua ja 4 aikuista. Kaikki kissat pelastettiin uuteen elämään.

Populaatio Taivassalo 2019

Taivassalosta saimme puhelun huhtikuussa 2019 populaatiosta, joka oli majoittautunut ilmoittajan pihapiiriin. Alkukartoituksessa saimme kuulla myös kapiepäilystä. Yhdellä kissoista oli nähtävillä puolikalju läiskä takapuolessa. Muut kissat vaikuttivat terveiltä ja osa jopa puolikesyiltä johtuen ihmisen ruokinnasta.

Yhdistyksellä oli vaikeuksia löytää kissoille sijoituspaikkoja ja varat olivat myös tiukassa. Niinpä populaatiosta tehtiin avunpyyntö muille yhdistyksille. Avunpyyntöön vastasivat Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry., Kissakoti Kattila, Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys, Kisu ry ja Perniön seudun eläinsuojeluyhdistys. Saimme apua kissojen sijoituksessa sekä taloudellista tukea niiden kissojen hoitoon, jotka meille tulivat. Oli hienoa huomata, miten yhdistykset lähtivät epäröimättä auttamaan huolimatta kapiepäilystä (joka lopulta todettiin aiheettomaksi) ja siitä, että kaikkien voimavarat olivat tiukilla.

Dewi oli mukana myös loukuttamassa ja Dewiläisiltä saimmekin arvokasta oppia pentujen kiinni ottoon ilman loukkua.

Populaatiosta pelastetiin lopulta 19 kissaa, joista 5 tuli MirriRescuelle. Mikäli emme olisi tähän projektiin tarttuneet, olisi kissat jouduttu lopettamaan ennen talvipakkasia. Pelastetuista ainoastaan yksi jouduttiin sairaana lopettamaan, muut jatkoivat matkaansa uuteen elämään.

Populaatio Lokalahti 2018

Yhdistyksen ensimmäinen pelastettava populaatio sijaitsi Lokalahdella Uudessakaupungissa. Alkukartoituksessa todettiin kissoja olevan 12. Näitä ei kenenkään kissoja oli ollut ilmoittajan pihapiirissä jo useamman vuoden. Osa oli kadonnut todennäköisesti petojen suuhun, kuolleet sairauksiin ja kylmyyteen. Kissoja oli myös paikallisten toimesta ”harvennettu”, koska kissat luonnollisesti kulkivat isollakin reviirillä ja kaikki eivät suhtautuneet näihin kulkijoihin suopeasti. Näiden syiden vuoksi kissoja oli ”vain” 12, vaikka populaation vanhin kissa, kaikkien emo, oli ollut jo vuosia alueella.

Loukutukset aloitettiin marraskuussa 2018. Talvi painoi päälle ja joukossa oli pieniä pentuja, myös sairaita, joten oli kiire. Ensimmäiset kissat saatiin kiinni 17.11. Nämä myöhemmin Rauhaksi ja Ronjaksi nimetyt kissat olivat yhdistyksen ensimmäiset kissat ja sijoitettiin yhdistyksen ensimmäiseen omaan sijaiskotiin.

Kissoista kolme sijoitettiin Vakka-Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskoteihin ja seitsemän MirriRescuen omiin sijaiskoteihin. Kaksi kissoista hävisi loukutusten aikana eikä niitä enää koskaan nähty.

Mikäli yhdistys ei olisi loukutusta aloittanut, olisi pennuista varmasti kuollut ainakin kaksi, todennäköisesti useampi, sairauksiin ja talven kylmyyteen. Keväällä 2019 pihapiirissä olisi ollut uusia pentueita, joten populaatio olisi kasvanut hurjasti.

Nyt nämä kissat eivät enää koskaan kärsi hoitamattomista sairauksista, kylmyydestä tai nälästä. Selviytyminen on takanapäin ja elämä edessä.